Teoksessa on käytetty sähköjohtoja ja muita vanhoja elektronikkaromuja, kanaverkkoa, rautalankaa, paperimassaa, sanomalehteä ja akryylimaalia.
Elämme materian keskellä, täytämme sillä elämämme ja haemme onnellisuutta kuluttaen materiaa yhä enemmän ja enemmän. Ajattelemme ehkä itsekin olevamme vain kasa materiaa tai mekaaninen kone, joka elää ympäristön hyödykkeistä. Mitä meistä jää jäljelle? Minkälaisen jäljen kulttuurimme jättää jälkeensä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti